on aamuja jolloin mikään ei ota sujuakseen. Ei mikään. Mukulat istuvat sukka kädessä ja tuijottavat tyhjyyteen, mikään pyyntö, käsky tai komento ei mene perille.
Pukeutumiseen menee puoli tuntia.
Kun itse on jo toinen jalka ulkona ovesta, huomaa että on unohtanut maalata silmät päähänsä.

Ja kun pääsee työpaikalle kuuma liikkumaton ilma lyö vastaan kuin lehmän henkäys. Nihkeä hiki nousee pintaan ennen kuin saan koneen auki. Eilisen keskeneräiset tuijottavat vastaan.
Katto on liian alhaalla ja seinät ahtaalla.

Auttaako bloggaaminen pääkopan tuulettamisessa?